Matti Rautaniemen toimittama Tapio Kotkavuoren elämä ja kuolema ei ole elämäkerta tavallisimmasta päästä. Itse kirjan päähenkilöä ei ollut koskaan olemassa, vaan hän oli pseudonyymi, peitenimi, joka eli ja vaikutti vuosina 1972 – 2007.
Tapio Kotkavuori oli Suomea 1990-luvulla kuohuttaneen satanismin tunnetuin teoreetikko, ja hänen elämäkertansa onkin mitä mainioin matka ihmeelliselle 90-luvulle, aikaan, jossa iltapäivälehdet ja mustiin pukeutunut hevinuoriso ruokkivat toisiaan.
1980-luvun puolivälissä Tapio Kotkavuoren ensimmäinen mentori, silloin 14-vuotias Joonas Vipunen oli osa Mellunmäen metsissä kokoontunutta nuorisoporukkaa, joka kokoontui Mellunmäen metsissä ja ”palvoi sarvipäätä niin kuin parhaiten taisi.”
Vuonna 1991 Joonas Vipunen ja Tapio Kotkavuori tapaavat. Kun joukkoon liittyy Aalo Karhunarmas, dynaaminen trio oli syntynyt. Elämäkerta on omistettu tuolle triolle ja heidän ystävyydelleen.
KIRJAILIJA YMMÄRTÄÄ
Muistanpa minäkin tuon mainion mutta kummallisen suomalaisen satanismin, ilmiön, jota seurasin uteliaana lähinnä televisiosta ja musiikissa. Omat lapseni kasvoivat populaarikulttuurin kulutusikään vasta 2000-luvun taittessa, ja silloin aallot löivät jo loivempina. Toki Himin Join me in Death hätkähdytti esiteinien isää, mutta sen enempää en satanismin ilmiöistä saatika teorioista tiennyt.
Tartuin siis Matti Rautaniemen kirjoittamaan Kotkavuoren biografian suurella uteliaisuudella. Katsoin ensin sivumäärän: 420 sivua tiheää tekstiä ja laaja lähdeluettelo saatteeksi. En ollut arvannutkaan, että itselleni hieman koomisena ja käytännössä pelkästään populaarikulttuuriin tähän saakka kytkeytyneestä satanismista voisi kirjoittaa näinkin laajasti.
Tämän jälkeen luin Kirjailijan jälkisanat. Se kannatti, koska Rautaniemi avaa siinä omaa taustaansa. Hän kertoo olevansa koulutukseltaan uskontotieteilijä ja edustavansa uskontotieteen ymmärtävää haaraa, jossa ei pyritä selittämään tai arvottamaan uskonnollisia ilmiöitä, vaan selvittämään, miten niiden edustajat näkevät maailman.
YHTEYS ENKELEIHIN JA EGYPTIN RAJAMAILLE
Joonas Vipunen ja Tapio Kotkavuori Mustavuoren tunneleissa vuonna 1991. Teoksen kuvitusta.
Tapio Kotkavuoren elämä ja kuolema on huima nuoren miehen henkisen uteliaisuuden ja kasvun tarina. Osana sen introa on kuvaus, jossa Joonas ja Tapio ’työskentelevät’ Mellunmäen Mustavuoren bunkkeriluolassa keskellä yötä (kuva). Tämän maagisen työskentelyn on tarkoitus toimia lähtölaukauksena Tapion polulle Setin temppelissä.
Tapio Kotkaniemen elämänura jatkui todennäköisesti ilmoitetun kuolemansa jälkeen opettajana. Myös Rautaniemen voisi helposti kuvitella olevan opettaja, sen verran perinpohjaisuudella hän perehdyttää kirjan ensimmäisessä osassa lukijan 1966 Yhdysvalloissa perustettuun satanismiin, sekä erityisesti siitä 1975 erkaantuneeseen Setin temppeliin.
Satanismi oli aikanaan suora hyökkäys konservatiivinen arvoja ja moraalikäsityksiä vastaan. Setin temppeli perustaja Michael Aquino lähestyi sen sijaan Pimeyden ruhtinasta jo hieman yllättävästä tulokulmasta. Setin temppelin perustana oli matemaatikko ja astronomi John Deen (1527 – 1609) rituaalimagiikka, jossa tämä pyrki luomaan yhteyden enkeleihin.
Aquino haki teologialleen perusteita laajemmasta teologisesta kirjastosta kuin vain Raamatusta. Seti oli myrskynjumalan, joka kuvataan ei-luonnollisena olentona muinaisen Egyptin raja-alueilta. Nopeasti lukija pääsee tutustumaan myös 1900 luvun vaihteen esoteriaan ja okkultismiin jossa egyptiläinen mytologia oli suosittua. Tunnettuja aikakauden liikkeitä olivat mm. Teosofia (Helena Blavatsky) ja Kultaisen aamunkoiton hermeettinen sääntökunta (okkultisti Aleister Crowley, runoilija W. B. Yeats ja kirjailija Bram Stoker).
Setin temppelin aatemaailman toi Suomeen 1980 -luvun puolivälissä edellä kerrottu Joonas Vipunen. Häneen oli teininä vaikuttanut erityisesti Nevill Druryn dokumenttielokuva The Occult Experience (1985). Siinä Michael Aquino kertoo, että satanistit eivät etsi toisten ihmisten eivätkä korkeampien voimien hyväksyntää, vaan ottavat ”täyden vastuun omasta olemassaolostaan”.
JOKAINEN OLEVAKSI TULEVA
Tapio Kotkavuoren elämä ja kuolema on tarina nuoren henkilön tiedonjanosta ja etsinnästä. Teos todistaa tarkasti ja uskottavasti, mikä tenho satanististen liikkeiden sloganeilla oli. Täysi vastuu omasta elämästä, kuten myös Michael Aquinon niin sanottu maaginen sana xeper, olevaksi tuleminen veivät minut omaan ylioppilaskesääni ja nuoruuteeni, josta minun on pakko kertoa lyhyt anekdootti.
– Myös meitä oli kesällä 1982 kolme vitaalia nuorta miestä; myös meistä yksi, Markku, luki eniten, ja hän esitteli meille Sartren eksistentialismin; mutta me emme hokeneet olevaksi tulemista, vaan pohdimme olemassaoloa ennen olemusta.
Samastuin ymmärrettävästi Joonakseen, Tapioon ja Aaloon ja huokailin hetken kaiholla oman nuoruuteni muistoja. Yllä kursivoidut sanat ovat voimasanoja jokaiselle nuorelle, riippumatta siitä, ovatko ne mustaa tai valkoista magiaa tai pelkkää iloa omasta kyvystä ajatella.
Tapio Kotkavuoren kuolinilmoitus. Kirjan kuvitusta.
Tapio Kotkavuoren ura Setin temppelissä kesti kaikkiaan noin viisitoista vuotta. Sinä aikana hän kohosi oppipojasta papiksi, mestariksi ja lopulta Magukseksi, joka on temppelin hierarkian korkein hengellinen asema. Tapion matka kertoo erityisesti asenteesta, jonka soisi ohjaavan meitä jokaista. Elämäkerta etenee kronologisesti teini-ikäisestä mustan magian harjoittajasta kohti aikuista Kotkaniemeä, joka päättää lopulta erota Setin temppelistä ja ilmoittaa pseudonyyminsä kuolleeksi.
MIKÄ TÄSSÄ ON SITÄ SAATANAA?
Matkan varrella lukijan täytyy välillä muistuttaa itselleen, mikä Kotkavuoren elämässä sitten oli sitä saatanaa.
Tapio Kotkavuoren uraa Setin temppelin teologina ohjasivat korkeat eettiset periaatteet, joita hän löysi niin egyptiläisestä, länsimaisesta kuin erityisesti suomalaisesta esi-kristillisestä perinteestä. Vai mitä sanotte näistä kirjasta poimituista Kotkavuoren ajatuksista:
Todellinen onnellisuus on pohjimmiltaan henkistä. Voimakkaimmat ihmistä ajavat impulssit ovat luonteeltaan uskonnollisia.
Tietoisuuteen sisältyy jyrkkä velvollisuus elää eettisesti ja toiset olennot huomioon ottaen. Ihminen on setiliäsen filosofian mukaan enemmän kuin eläin, hänen ei tule sokeasti toeuttaa halujaan ja viettejään, vaan pyrkiä tietoisesti kohti hyvää.
Omana mentorinaan Tapio Kotkavuorella oli koko matkan ajan juuri Michael Aquino. Hänen mukaansa Aquinolle valkeni vuonna 1982 kaksi asiaa, että ”ihmisen tietoisuuden ja ylevien puolien kehittäminen vahvistaa väistämättä myös niiden vastakohtaa, petomaista ja itsekeskeistä puolta. Initiaatin tulee valmistautua tähän tiedostamalla oma eläimellinen puolensa ja pitämällä se hallinnassa.” (s. 165)
Suomen setiläiset olivat aina olleet laajemman satanismi-ilmiön reunamilla, ja Rautaniemi kertookin, että vuosituhannen vaihteen lähestyessä heillä ei enää ollut oikeastaan mitään tekemistä sen kanssa. Samaa loogista jatkumoa Tapion molemmat ystävät, Joonas kuin Aalo erosivat temppelistä. Lopulta, kuljettuaan oman setiläisen polkunsa loppuun saakka, myös Tapio Kotkavuori eroaa temppelistä. Tuossa vaiheeessa hän on joutunut jo kysymään myös itseltään, mitä eroa on loppujen lopuksi mustalla ja valkoisella magialla.
AJATTELUN KULTTUURIHISTORIA
Tapio Kotkavuoren elämä ja kuolema kuvaa mestarillisesti ja yksityiskohtaisesti päähenkilön matkaa uskonnollisen ja filosofisen tiedon lähteillä. Kirjan kymmenet ja jälleen kymmenet kuvaukset ’työskentelyistä’ tekevät lukijallekin selväksi, että Setin temppelissä tuota tietoa haettiin nimenomaan magian työkaluilla, tekemällä.
Samanaikaisesti Rautaniemen teos avaa kuitenkin suomenkielisille lukijoille laajan näkymän vuosituhannen vaihteen satanismiin yleisesti ja Setin temppeliin erityisesti. Se kertoo liikkeestä sen syntymaassa Yhdysvalloissa, ja liikkeen piirissä vaikuttaneesta lukeneistosta, joiden ajattelu on ollut kunnioitettavasti liikkeessä koko heidän elämänsä ajan.
Tuota samaa ajattelun liikettä, suomalaisella twistillä, todistaa myös Tapio Kotkavuoren elämä. Siksi tekeekin mieli lausua omankin arvioni lopuksi: lukekaa ihmiset ja punnitkaa lukemaanne, älkää tyytykö puolivillaisiin totuuksiin, vaan muodostakaa lukemastanne oma totuutenne.
Ja lopun viimeiseksi: luottakaa ystäviinne.
Tapio, Joonas ja Aalo olivat dynaaminen kolmikko, joka pukeutui 1991 mustiin ja käänsi pentagrammin terävälle kärjelleen. Heidän ystävyytensä jatkuu tänäkin päivänä.
