Granta on arvostettu, ensimmäistä kertaa Iso-Britanniassa jo vuonna 1889 julkaistu kirjallisuuslehti ja kustantaja, jonka uskoo ”tarinan voimaan ja vaikuttavuuteen, niin fiktiossa kuin tietokirjallisuudessa, sekä sen ylivoimaiseen kykyyn kuvata, kuvailla ja luoda todellisuuksia.” Historiansa varrella Grantan kustantamat kirjailijat ovat voittaneet esimerkiksi 27 kertaa Nobelin kirjallisuuspalkinnon.
Granta julkaisi noin viikko sitten Commonwealth Foundation Short Story Prize -kilpailun vuoden 2026 voittajanovellin. Kilpailussa valitaan vuosittain koko Brittiläisen kansainyhteisön paras novelli.
Toissapäivänä asiasta nousi skandaali.
Verkkolehti Literary Hub epäili tiistain artikkelissaan, että kilpailun voittajan, Jamir Nazirin novelli ”The Serpent in the Grove” on kirjoitettu kokonaan tekoälyllä. Brittany Allenin artikkeli on kokonaisuudessaan luettavissa linkistä ”It’s another grim day at the human factory”
Brittany Allen perustaa väitteensä Whartonin yliopiston tekoälyn tutkijan, professori Ethan Mollickin kokeeseen, jossa tämä oli ajanut voittajanovellin Panagram -tekoälyanalyysiohjelman läpi. Ohjelma oli todennut tekstin AI:n kirjoittamaksi 99 prosentin todennäköisyydellä.
Tutkijat olivat yrittäneet löytää tiedon vahvistamiseksi myös itse kirjailijaa.
Jamal Nazirin henkilötiedoissa hänen kerrottiin olevan trinidadialainen kirjailija, joka tutkii proosassaan (vapaasti suomennettuna) ”Itä-Intian ja Karibian meren alueiden kulttuurien vuorovaikutusta ja kulttuurista hajaannusta”. Hänen sanottiin olevan 61 -vuotias.
Tätä enempää Jamal Nazirista ei löydetty digitaalisia jalanjälkiä.
”Jälleen yksi synkkä päivä”
Ylen aamun jälkinäytöksen panelistit käsittelivät skandaalia tämän aamun lähetyksessä. Panelistit yhtyivät Brittany Allenin arvioon siitä, että kyseessä oli ”jälleen yksi synkkä päivä ihmisen teknologiassa” (Vapaa suomennos fraasista ’… at the human factory’).
Uutta panelistit eivät pystyneet uutiseen tuomaan, niin paljon aihe on ollut Suomessakin esillä.
Jos ollaan skeptisiä, meillä on aina ’kirjailijoita’, jotka ovat valmiita harmaalle alueelle. Heitä ovat ihmiset, joille kirjailijan statuksen saavuttaminen ja säilyttäminen on arvo, joka hämärtää oikeustajun. Silloin romukoppaan menee oikeuksista myös se tärkein, tekijänoikeudet
Myös meillä Suomessa olemme saaneet lukea tämän vuoden aikana tällaisesta surullisesta tapauksesta.
Ja jos ollaan synkän skeptisiä, ei kustantamotkaan selviä kuivin jaloin.
Varsinkaan pienillä kustantamoilla ei ole resursseja tarkistaa koko maailmankirjallisuudesta, onko kirjailijan omakseen väittämä teksti jonkun toisen omaisuutta.
Voidaan aiheesta kysyä myös, milloin tulee se ensimmäinen Suomessa toimiva kustantamo, jonka tuottama, AI:n kirjoittama teos palkitaan vahingossa. Jos Granta kompastuu edellä, miten niin ei Bonnier tai Otava voisi perässä.
”Tunnistaudu kirjailijana”
Koetan omalta osaltani miettiä tämän synkistelyn lopuksi, olisiko meillä mitään tehtävissä, jotta varkaat ja tekoäly eivät veisi lähivuosina rehellisiltä kirjailijoilta tuolia alta.
Mitä jos kirjailijan tunnistautumistiedot olisivat ”KirjailijaKannassa” samalla tavalla kuin kaikkien suomalaisen terveystiedot ovat ”OmaKanta” -palvelussa? – Kirjailija pääsisi täydentämään ja muokkaamaan noita tietoja vain vahvan tunnistautumisen kautta. Tämän lisäksi niitä pääsisi lukemaan vain poliisi- ja oikeusviranomaiset.
Kun siis esimerkiksi kustantajalla tai toimittajalla herää epäilys, että kirjailijaa ei ole, tai bestseller ei ole kirjailijan kirjoittama, hän voisi rimpauttaa poliisille ja pyytää tätä tarkistamaan asian. Mikäli vaikkapa palkittua novellia ei löydy KirjailijaKannasta, oikeudellinen epäily olisi selvä.
Kirjailija ei tietenkään voi vakuuttaa vedenpitävästi, että kirjailijakantaan hänen tietoihinsa tallennettu teksti on oikeasti hänen kirjoittamansa. Kanta kuitenkin sitoisi hänet tekstiin, ja häntä vastaan voitaisiin käydä oikeutta, jos plagiointi- tai tekoälyepäily syntyy.
Sama kirjailijakanta sitoisi kustantajaa, joka julkaisee teoksen salanimellä. Jos kirjailijakannasta ei löydy peitenimen takaa oikeaa henkilöä, tekoälyepäily olisi perusteltu. Sillä kertaa poliisi ilmestyisi kustantajan ovelle.
Jos Suomessa olisi pakollinen Kirjailijatietokanta, kiinni jäämisen riski olisi liian suuri, niin kustantajalle kuin kirjailijalle.
Kirjailijakannasta voisi myös olla rivitieto kirjan nimiölehdellä / tai olla olematta. Tämä mahdollistaisi sen, kirjan lukija tietää, kenen tai minkä kirjoittamaa kirjaa hän lukee. Ja toistaalta se vapauttaisi kustantajat julkaisemaan myös AI:n kirjoittamaa kirjallisuutta. Kunhan sitä ei muuksi väitetä.
Olisko tässä ideaa?
