Puhallinorkesteri soittaa pieleen, mutta ei se mitään. Näytelmää näytellään vähän sinne päin. Ihmissuhteetkin ovat vähän sinne päin, mutta kaikki tarkoittavat hyvää. Kaikki ikäluokat ja iät elävät ihmisten mielissä sulassa ristiriitaisessa sovussa, yhdessä ja erillisinä. Elämä on ihanaa, kipeää ja käsittämätöntä. Kun mahdoton on todellista, niin todellinenkin on mahdollista.
Ville Vanhalan (s. 1965 Pyhtää) kolmas romaani sukkuloi rintamamuistoista ja huvielämän sodanjälkeisestä kulta-ajasta nykyaikaan kaikessa parhaansa tekeviä ihmisiä lempeän humoristisesti kuvaten – elämän surrealistisia piirteitäkään unohtamatta.
