Valtio ei rakasta pienkustantajaa
Vieraskynä 27.3.2024

Pirkkalaiskirjailijoiden vuosikokouksessa 25.3. keskusteltiin levikiltään vähäisen mutta laadultaan sitäkin merkittävämmän kirjallisuuden tilanteesta.

Seuraavassa alustuspuheevuoroni aiheesta hiukan editoituna.

Vähälevikkisen, korkealaatuisen kirjallisuuden ostotuki kirjastoille on ollut noin 850.000 euroa vuodessa. Sillä on ostettu sekä tietokirjallisuutta että kaunokirjallisuutta. Näin oli vuoteen 2023 asti. Vuonna 2024 tuki lopetettiin kokonaan ja kerralla.

Tietokirjallisuuden tukea perusteltiin tasavertaisella pääsyllä tutkittuun tietoon. Se on ihmisoikeus ja keskeistä demokratian toiminnalle.

Kaunokirjallisuuden puolella tuen tarkoitus oli vähälevikkisen laatukirjallisuuden saatavuuden edistäminen.  Tuen avulla kirjastot saattoivat kasvattaa ja monipuolistaa kokoelmiaan sekä laajentaa tarjontaa lukijoille.

Tuen suuruus määräytyi kunnan asukasluvun perusteella. Pienet kunnat saivat 2.000 euroa, suuret korkeintaan 11.000 euroa. Suomessa on n. 240 pääkirjastoa ja kuutisensataa sivukirjastoa, laitoskirjastoa tai kirjastoautoa. Tästä voi laskea, ettei tuen määrä kirjastoa kohti ole ollut valtava.

Tuen määrää on halveksittu huomauttamalla, ettei 2.000 euron määrärahalla ole mitään merkitystä. Kyllä sillä on. Sillä voidaan ostaa satakunta hyvää kirjaa.

Ostotuen piiriin ei päässyt mikä tahansa tietokirja tai kaunokirjallinen teos. Ostettavat kirjat kirjasto saattoi valita listalta, jolla oli noin 700 teosta, puolet tietokirjoja, puolet kaunokirjoja. Tietokirjat listalle päätti Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta ja Selkokeskus. Kaunokirjat valitsi valtion kirjallisuustoimikunta.

Olen ollut monena vuonna valinnassa mukana kirjallisuustoimikunnan jäsenenä. Toimikunta sai luettelon mahdollisista kirjoista ja perkasi niistä tukilistalle noin 300 nimikettä. Jokaisen vähälevikkisyys tarkistettiin. Listalle ei todellakaan päässyt hyvin myyviä teoksia. Kirjastot tosin esittivät usein toiveita siihen suuntaan. Ne olisivat mielellään nähneet listalla esimerkiksi tunnettuja lastenkirjoja, joita sinne ei tietenkään otettu.

Listalle valikoitui runoutta, esseitä, novelleja ja lastenkirjoja, mutta myös vähälevikkisiä romaaneja, esimerkiksi käännösromaaneja. Kaikki ehdokkaat käytiin läpi ja niiden kirjallisesta laadusta keskusteltiin. Jos valittavissa oli saamenkielistä kirjallisuutta, se pääsi listalle jokseenkin varmasti. Samoin suosittiin viron-, venäjän- , arabian ja somaliankielistä kirjallisuutta, milloin sellaista tarjolle tuli. Selkokirjoja listalle otettiin, mutta niistäkin vain taiteellisesti korkeatasoisia.

Tuen lopettaminen ei merkitse suurta säästöä, mutta sillä tehdään suuri vahinko. On aivan ilmeistä, ettei kaikki yritystoiminta ole hallituksen suojeluksessa. Pienyrittäjät, tässä tapauksessa pienkustantajat, kärsivät samoin kuin runoilijat, esseistit, novellistit ja selkokirjailijat.

Pienkustantamot ovat olleet kulttuurin majakka. Niiden kautta on julkaistu korkealaatuista mutta huonosti tai hitaasti myyvää kirjallisuutta, josta suuret kustantamot eivät kiinnostu. Mikrokustantamot ovat pitäneet yllä kirjallisuuden lajikirjoa ja monimuotoisuutta.

Tuntuu groteskilta, että teollisuutta tuetaan miljoonin euroin, mutta mikroyrityksille valuva, yhteensä vajaan miljoonan euron tuki pitää leikata kokonaan pois. Vertailun vuoksi mainittakoon Business Finlandin avustus alle 5-vuotiaille innovatiivisille yrityksille. Sitä myönnetään yritykselle kolmessa jaksossa: 250.000 e, 250.000 e ja 500.000 e. Yhteensä siis miljoona euroa yhdelle yritykselle.

Tiedustellessani asiaa pienkustantamoista kerrottiin, että tuen poistaminen vaikeuttaa etenkin käännöskirjallisuuden ja runouden kustantamista. Nyt jo on kuulunut myös uutisia tietokirjakustantamoiden huonontuneesta tilanteesta ja lopettamisuhista. Vaikka laatutuella on ostettu pienkustantajalta vaikkapa vain 100 – 200 kirjankappaletta, se on ollut kustantamoille merkittävä seikka.

Suomessa ei ole kustantamoille suunnattua tukea, toisin kuin esim. Norjassa. 2000-luvun alkuun asti olemassa tuotantotuki, mutta se on lopetettu. Jäljelle on jäänyt ainoastaan Filin (Finnish Literature Exchange) käännöstuki.

Ehkä se lopetetaan seuraavaksi.

Kirjan arvonlisäveroa sen sijaan suunnitellaan nostettavaksi 14 %:iin, mikä ennestään rokottaa heikkenevää kirjamyyntiä.

Mutta kun huonosti menee, pitää kaikkien osallistua talkoisiin! Jos arvonlisäveron nosto toteutuu, Suomi pääsee samoille laitumille Albanian ja Bulgarian kanssa. Tosin näissäkin maissa kirjan alv on vain 10 % ja 6 %. Ainoastaan Tanska verottaa kirjoja raskaammin kuin Suomi, koska siellä on olemassa yksi verokanta kaikelle.

14 % alv tarkoittaa, että keskihintaisesta kirjasta kirjailija saa 3 euroa ja valtio 4,20 euroa.

Näin se homma etenee. Kulttuurihan on luksusta, johon meillä ei ole varaa.


Vieraskynä: Anneli KantoAnneli Kanto

Tamperelainen kirjailija, jonka tuotantoon kuuluu aikuisten romaaneja, lastenkirjoja, näytelmiä ja televisiokäsikirjoituksia. Kanto tarttuu myös usein ajankohtaisiin kirjailijan työtä käsitteleviin aiheisiin.

➤ Vaihda mediaa