Kesä 1870-luvulla. Oululaisen tervaporvarin nuori aikuinen tytär Katarina viettää kesäänsä Etelä-Pohjanmaalla kartanomiljöössä pehtorin talossa, sukulaisperheessä. Tarinan miljöö on kuin hiljalleen mureneva sääty-yhteiskunta pienoiskoossa. Monien suurten yhteiskunnallisten, taloudellisten ja aatemaailmoihin liittyvien muutosten vuosikymmenellä Katarina vertaa elämää kahdella erilaisella Pohjanmaalla, kauppiaiden ja merenkulkijoiden Oulussa ja kyrönmaalaisella maaseudulla. Tarinan henkilöt ovat eri-ikäisiä, mutta pääosin kirja on lämminhenkinen kasvutarina paikkansa löytävistä nuorista ihmisistä, myös rakkaustarina.
Kirjailija, historian ja arkeologian tohtori Kirsti Paavola on istuttanut tarinansa mahdollisimman todenmukaiseen historiakehykseen tarkoituksenaan tarjota lukijalle tietoa ja viihdettä.
Kirsti Paavolan pääasiallisina tutkimuskohteinaan ovat olleet varhaiset talonpoikaisasutukset Perämeren rannoilla ja Etelä-Lapin jokilaaksoissa. Väitöskirja vei kuolemankulttuurin aiheisiin, erityisesti kirkkojen alla sijaitsevien hautojen problematiikkaan keskiajalta 1800-luvun alkuun saakka. Luentojen, kurssien ja opinnäytetöiden ohjaamisen myötä työtä sai tehdä nuorten ihmisten kanssa, oppia heiltä. Yliopistoura katkeili, kun välillä oli hyödyllistä työskennellä humanistillekin soveltuvissa avustavissa tehtävissä perheen omistamassa ICT-alan yrityksessä. Noina vuosina luovuuden ja älyn ilotulitusta oli opettavaista seurata.
Oulu kotikaupunkina varhaislapsuudesta lähtien on tuttu kirjoittajalle pinnalta ja hieman pinnan altakin. Kaikki lapsuuden kesät Etelä-Pohjanmaalla Isossakyrössä äidin suvun ympäröimänä ja sittemmin samoilla mailla mökkeillen ovat kiinnittäneet tekijän Kyrönjoen varren maaperään. Kaksi tuttua Pohjanmaata kutsui mielikuvitusretkelle niiden menneisyyteen.
Omin sanoin:
Kun Isonkyrön historia muuttui kesäromaaniksi
Kirstin kuva: Reija Satokangas
Oulun yliopistossa urani tehneenä historian ja arkeologian tohtorina tunnen kotikaupunkiani pinnan altakin. Koska olen viettänyt kaikki kesäni Isossakyrössä äitini suvun keskellä, mehevästi kerrottuja muisteluja kuunnellen, arvelen tietäväni jotain myös tämän seudun menneisyydestä. Napuen taistelukentän koilliskulmassa sijaitsevan vanhan kesämökkimme kuluneilla lattialaudoilla kuuluu usein selviä askelten ääniä. Siellä marssivat talvella 1714 taistelukentällä kaatuneet sukujeni talonpojat sekä edesmenneen mieheni sukuun kuuluneen Tauben joukon karoliinit. Tässä jokivarressa historia kuuluu!
Paikallishistorian tunteminen ja siihen lisää perehtyminen olivat osaltaan syitä, mitkä saivat minut innostumaan ja kirjoittamaan kirjan Mutkaisilla hiekkateillä, joka ilmestyy keväällä 2026 Ethene Oy:n kustantamana. Kirja kertoo suurten muutosten vuosikymmenestä, 1870-luvusta. Keskeisin henkilö on oululaisen tervaporvarin tytär, jonka kesää seurataan Etelä-Pohjanmaalla kuvitteellisen kartanon pehtorin talossa. Kirjassa vertautuu kaksi Pohjanmaata, Oulun kaupunki ympäristöineen ja kyrönmaalainen maaseutu. Sääty-yhteiskunnan portaikko alkoi tuolloin madaltua. Tuodakseni kuitenkin esiin yhteiskunnallisen kerrostumisen monipuolisuutta kirjan oleellisin tapahtuma-areena on kartano asukkaineen. Myös talonpoikainen elämä töineen ja ihmisineen kulkee tarinan sivujuonteena. Kirja on lempeä kasvutarina paikkansa löytävistä nuorista ihmisistä, myös rakkaustarina.
