Hulanjoen tarinat (1941) on omaelämäkerrallinen romaani kirjailijan lapsuudenkokemuksista koilliskiinalaisessa kylässä 1900-luvun alussa. Romaanin keskiössä on pieni tyttö, joka viettää päivät isoisänsä seurassa. Tyttö tarkkailee kyläläisiä ja yrittää ymmärtää aikuisten maailmaa ja sen kummallisuuksia.
Xiao Hong maalaa lukijan eteen elävän kuvan kyläyhteisöstä värikkäine asukkaineen ja omintakeisine perinteineen. Elämä on rankkaa, mutta lohtua ja iloa tuovat arjen pienet sattumukset, erikoiset uskomukset sekä moninaiset juhlat šamaanitansseista ulkoilmaoopperaan.
Kirjailijan lempeän humoristinen ote ja Rauno Sainion oivaltava suomennos tekevät lukemisesta helppoa, vaikka kyläläisten kohtalot ovat välillä traagisiakin.
