”Kerran ratsastin ponillani vieraalla rannalla ilman satulaa täyttä laukkaa, kun se äkkiarvaamatta kompastui hiekan alla vaanivaan ajopuuhun. Tunsin, miten eläimen paljas lihaksikas selkä katosi altani ja kaula edestäni ja kiljahdin säikähdyksestä ja kivun odotuksesta. Ponikin päästi hätääntyneen röhähtävän äänen, mutta kehomme jatkoivat kuin ihmeen kaupalla liikettään samaan suuntaan niin, että kun eläin jälleen pääsi tasapainoon, on kuin se olisi ottanut minusta kopin.”
Marianne Roivaksen esikoisromaani Rakkaudesta lajiin on rakkaudentunnustus luomakunnan kauneimmalle eläimelle, joka kantaa ihmistä saaliseläimen erehtymättömällä vaistolla. Mutta samalla se kirja vallasta ja väkivallasta, kiimasta ja voimasta, panemisesta ja rakastamisesta.
Roivas kirjoittaa pitkiä, monipolvisia lauseita, jotka eivät jätä ketään himolukijaa kylmäksi. Tätä kirjaa voi vain vihata tai rakastaa.
