Kritiikki, arvostelu vai arvio?

Kirjallisuuskritiikkiä, -arvostelua ja -arviota voisi helposti pitää toistensa synonyyminä. Yhdellä tärkeällä tasolla ne ovatkin: ne tekevät uutta suomenkielistä kirjallisuutta näkyväksi jokaisella palstamillimetrillään ja bitillään. Kirjoittamisen lajeina ne kuitenkin eroavat toisistaan.  Kysymys on siitä, miten toimittaja asemoi itsensä teokseen ja sen kirjoittajaan.Kirjamaan yhteydessä rajan teko kolmen tekstityypin välillä on erityisen tärkeää, koska julkaisemme näitä kaikkia osastoon Arviot.

Ei enää kritiikkejä, kiitos

Kritiikki on omassa ajatusmaailmassani mennyttä maailmaa. Se perustuu auktoriteettiajatteluun. Se väittää, että jollakin henkilöillä on toisia parempi tieto ja ymmärrys taiteenlajista. Hänellä on käsitys hyvästä taiteesta, tai merkityksellisestä taiteesta, taiteenlajia uudistavasta taiteesta.

Arvosteluja ja arvioita

Arvostelu on kritiikkiä ilman kriitikkoa sekä platonistisia ideoita hyvästä ja oikeasta, ideaalista. Arvostelija tuntee taiteenalan yhtä hyvin kuin kriitikko, mutta hänellä ei ole edellä kuvattua maksiimia, jota vasten teosta peilataan, vaan tuo maksiimi liikkuu ja muuttaa muotoaan. Siksi arvostelija ei myöskään suostu auktoriteetiksi vaan hän on asiantuntija. Hän löytää teoksesta ne kiinnostavat asiat, jotka liittävät sen traditioon, ja uudistavat elementit, jotka murtautuvat traditiosta ulos. Hänen tekstinsä kohde on sekä teos että sen kirjoittaja, ja sen antaa teokselle – sanan mukaisesti – arvon.

Arvion tekee vertaislukija, ja sen konsepti tulee kirjablogeista. Paljon kirjoja intohimoisesti lukevalla arvioijalla on vertailupohjaa, jota vasten hän kirjoittaa, missä asioissa kirja onnistuu ja missä on parantamisen varaa. Samalla tavalla kuin arvostelija, hän osaa sijoittaa tekstin osaksi genreä ja sen jatkumoa. Arvioija asemoituu kuitenkin selkeämmin tekstin ja sen kirjoittajan puolelle. Kirjoittajien maailmassa arvioijaa vastaa ateljeelukija. Molempien näkemykset teoksesta on osoitettu kirjailijalle.

Maksettu arvostelu?

Somessa keskustelua on herättänyt maksullisen arvostelu käsite. Kirjamaa tarjoaa kirjoille näkyvyyttä hintaan x. Teos esitellään palvelussa, se linkitetään verkkokauppaan ja kirjailijan omille sivuille, ja sitä tarjotaan toimittajien ja kirjasomettajien arvioitavaksi. Lupaamme tämän lisäksi, että Kirjamaan oma toimitus kirjoittaa teoksesta arvostelun.  –  Voiko tämä arvostelu sitten olla objektiivinen?

“Maksettu arvostelu” on puhdasta markkinointiviestintää. Sanapari sisältää merkityksen arvostelusta, joka kehuu ja kiittää katteettomasti, koska ‘rahalla saa ja hevosella pääsee’. Tällainen ajattelu olisi falskia ja näkyisi kilometrien päähän.

Lupaamalla kirjoittaa teoksesta kahden kuukauden sisällä arvostelun emme lupaa mitään muuta kuin sen, mikä on sanottu sanasta sanaan – että arvostelemme teoksen. Arvostelussamme on sen jälkeen vain yksi asia varmaa: arvostamme teosta, josta kirjoitamme. Jos henkilökuvaus on epäuskottavaa tai juoni yhdentekevää, kerromme siitä mutta perustelemme näkemyksemme. Sovitamme tekstin  genreen ja vertaamme muuhun luettuun. Olemme kiltimpiä kuin kriitikot, mutta emme hampaattomia.

Varsinkin kirjailijat  ansaitsevat, että kirjasta kirjoitetaan.

Mitä rahaan vielä  tulee..

… niin taistelemme kenties tuulimyllyjä vastaan.

Netti ja some on totuttanut meidät siihen, että kaiken on oltava ilmaista. Siinä prosessissa viimeisen vuoden aikana ovat lukuisat kulttuurin ammattilehdet lopettaneet toimintansa, ja vielä enemmän kuolemia on tulossa. Arvostelujen määrähän oli jo vuosia sitten romahtanut maakuntalehtien yhdistymisen ja tabloid-uudistuksen myötä.

Me koetamme täällä Kirjamaassa kirjoittaa. Jos  onnistumme vielä 2020 -luvulla kirjoittamaan arvosteluja palveluun, jonka sisällöt ovat kaikille netinkäyttäjille ilmaisia, olemme onnistuneet.   Työ ei tule olemaan helppoa.

Pasi Luhtaniemi
päätoimittaja
#Kirjamaa